minulle on pikku hiljaa alkanut muotoutua kunnollinen käsitys siitä millainen kouluttaja olen ja miten haluan kouluttaa ja ennen kaikkea se mikä on se tapa joka sopii juuri minulle ja koirilleni, jos tapa ei ole sopiva ei se vie mihinkään vaikka se sitten olisi miten uusi ja moderni ja sillä olisi saatu hyviä tuloksia..
mitkä sitten ovat niitä asioita joita mielelläni tahtoisin treenatessani nähdä koiristani? ennen kaikkea iloisuus, haluan iloista ja vauhdikasta ja oma aloitteista tekemistä. tekemistä jossa koira ei joudu kyselemään vaan uskaltaa tehdä ja yrittää. mikään ei ole kamalampaa katsottavaa kuin epävarma koira.. mistään en pahoita mieltäni niin paljon kuin siitä että näen koirani epävarmana.. mikään muu ei kerro minulle niin vahvasti epäonnistumisesta koulutuksessa. silloin en ole päässyt siihen mitä tavoittelen se ei ole iloista ja silloin tiedän epäonnistuneeni. joskus epäonnistumisia tulee mutta onneksi niistä usein miten selviää ja niistä oppii..
kirjoittelen tätä keskellä yötä..teksti on sekava ja ajatukset taas hajalla kouluttamisen ja suuntauksien välillä..
ehkä parempi palata asiaan vielä huomenna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti