1. aamupäivällä olimme ilmoittautumassa lopputalven ohjattuihin tokoihin ja otin pientä treeniä parkkipaikalla, normaalisti emme treenaa kovin suuressa häiriössä johtuen ihan mun laiskuudesta ja siitä että ansa ei ole kovin häiriö varma ja sitä olemme työstäneet vain silloin kun minä jaksan keskittyä tarpeeksi ja keskittyä tsemppaamnaan ansaa onnistuneeseen suoritukseen.. mitä tekee neiti tänään? leikkii onnellisena pallonsa kanssa ja suorittaa vauhdilla ja hyvällä vireelle tehtäviä ;) HYVÄ ANSA! totta puhuakseni en ihan hirveästi edes miettinyt häiriö puolta kun sen ruudun siihen parkkikselle pykäsin..
2. iltapäivällä menin pitämään viimeistä ohituskurssi kertaa ja kurssilaisia odotellessani pystytin taas ruudun täpä täydelle kaupan parkkikselle... ja taas missi teki tehtävänsä iloisesti :)
3. illalla oli vielä yksi tehtävä suoritettavana, nimittäin huomista toko-koetta varten kehän rakennus talkoot agility hallilla, kun kehä oli saatu pystyyn otin ansan autosta moikkaamaan ihmisiä joista missi oli innoissaan??? mikä ihme mun koiraa vaivaa.. ansa paineli tietysti vauhdilla sisälle halliin ja lekkilläni kysyin "missä ruutu?" ansa mietti hetken ja etsi tiensä aidatun kentän "postista" sisään ja kehä nauhan yli ja pongasi ruudun, juoski täysillä ja pysähtyi käskyllä keskelle ruutua.. MITÄ.. treeni kaverit nauroivat ja kyselivät että treenaako ansa kotonakin yksin ja mä huutelen sille vaan portailta mitä tehdään ;)
3 hyvää syytä siis olla mahdottoman tyytyväinen ja onnellinen omasta pienestä bordercolliesta :)
selvää edistymistä on siis tullut ainakin:
-ihmisiin suhtautumisessa, ei enää haukkua vaan innostunutta ja iloista kujerrusta
-häiriön sieto on kasvanut hurjasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti